”Äiti, isona minusta tulee…”

Miksi nykyään kuulee paljon juttuja työttömistä nuorista ja koulun keskeyttäneistä teineistä? Eikö nuoria kiinnosta enää tulevaisuus, vai annetaanko kouluissa liian vähän perehdyttämistä ennen tämän vaikean päätöksen tekemistä; mitä tehdä peruskoulun jälkeen? Monen on varmasti valittava kahden välillä: lukio tai ammattikoulu, ja jotkut rohkeat saattavat jopa ottaa molemmat kaksoistutkintona. Mutta miksi päätöksen tekeminen sitten on niin vaikeaa?

Kysyin muutamalta ikätoveriltani mielipidettä aiheesta ja muutaman olankohautuksen ja ”ei kiinnosta” -vastauksen jälkeen sain kuin sainkin irti vastauksia:

”Opintopaikan löytäminen on vaikeaa, koska vaihtoehtoja on liikaa ja kriteerit ovat korkealla. Sopivan opintopaikan löytämistä voisi helpottaa rajaamalla vaihtoehtoja, tekemällä tutustumiskäyntejä kouluajalla ja tiedottamalla aktiivisesti.”
– Emma, 9. lk

”Minulle päättäminen on vaikeaa, koska en tiedä vielä mitä haluan tehdä. Ehkä nuoret eivät vain jaksa ottaa selvää, vaikka voisivat itse edesauttaa asiaa kyselemällä omatoimisesti ja käyttämällä aikaa asian pohtimiseen.”
– Karoliina, 9. lk

Pyysin yhtä vanhaa-nuorta muistelemaan viime vuodelta hakuja edeltävää aikaa ja hän kommentoi: ”Oli harmillista, kun koulussa perehdyttäminen oli amispainotteista, vaikka oppilaanohjaajamme tiesi, että vain kaksi oppilasta luokaltamme menee ammattikouluun. Suurin tekijä opiskelupaikan löytämisen vaikeudessa varmasti on se, että on vaikea sanoa mitä tahtoo elämältä.”
– Paul, Kallion lukio 1. lk

Kääntyvätkö syyttelevät katseet nyt sitten nuoriin vai kouluun? Ehkä vikaa on molemmissa, ehkä ei kummassakaan. Who knows?

Mutta me muut (ja tet-esimieheni Margit, joka on mm. valokuvaaja, ekonomi, YO-merkonomi, opiskellut audiovisuaalista viestintää ja – hatun nosto! – valmistuu nyt tulevana jouluna kuva-artesaaniksi) haluamme muistuttaa, ettei nuorena tarvitse vielä tietää mikä ”haluaa olla isona”.

Siispä nuoret: älkää ottako paineita opiskelusta, vaan menkää reippaasti fiiliksen mukaan, onhan teillä vielä monta kymmentä vuotta aikaa opiskella! Mitä on menetettävää?

Paljon onnea ja kärsivällisyyttä nuorille (miksei aikuisillekin), jotka miettivät vielä opiskelupaikkaa!

Terveisin,
Ada, Elidon tet-harjoittelija

 

– – – – – – – – – – – – – – – – –
Jälkikirjoitus eli toim.huom.:

”Nuori, kyllä susta hyvä tulee…”

Ada, muistimmehan opettaa sinulle tärkeimmän asian? Ehkä, ainakin tekstistäsi päätellen. Tai ehkä tiesitkin sen jo? Sen, että yksi luovuuden, mainosalan – itseasiassa koko työelämän – perusjutuista on se, että ideat kehittyvät eteenpäin, kun niihin suhtautuu avoimesti. Kun niille antaa tilaa, niille antaa samalla siivet. Idea voi tulla keneltä tahansa, ja joku muu voi jalostaa sitä. Joten kiitos Ada, että kirjoitit hienon tekstin! Toivottavasti siis jalostunut kuvitusideamme kelpaa – meille kun tekstisi toi ajatuksen nuorten huolesta siitä, millaiset saappaat tulevaisuus tarjoaa täytettäväksi.

Mekin olemme olleet nuoria, mekin pohdimme aikoinaan samoja asioita (emmekä mekään uskoneet omia vanhempiamme, jotka sanoivat meille ”Kyllä minäkin olen ollut nuori…”) Jotenkin, jossain vaiheessa huomasimme, että ei tarvitsekaan täyttää kenenkään muun saappaita. Voi hypätä moniin erilaisiin saappaisiin, vaihtaa välillä sandaaleihin – tai jopa tuunata ihan omat saappaat, jos ei valmismallistoista löydy niitä juuri sopivia.

Terveisin,
Elidon poppoo

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *