Glögiblogi

Oletteko huomanneet, että sanoissa glögi ja blogi on jotain samaa? Itse en ollut ennen tätä päivää, vaikka glögiä on sanottu plökiksi jo kauan ennen kuin blogeja oli keksittykään. Tuli ihan vaan mieleen. En millään voi kuvitella, että tähän asiaan palattaisiin myöhemmin tekstissä.

Monilla kotosalla perheen parissakin vietetty joulu kulkee vuodesta toiseen samankaltaisella kaavalla, lähestulkoon tarkalla sapluunalla. Myös kutsuvierasjuhlien järjestäjistä on kahdenlaista koulukuntaa. On heitä jotka uskovat vapaampaan yhdessäoloon, ja sitten on se ryhmä jonka mielestä koko ajan pitää olla jotain järjestettyä ohjelmaa ja aikataulun raksuttaa eteenpäin kuin kellopeli.

Tavallaan aikataulun suunnittelu ja sen seuraaminen on, jos nyt ei teknisesti niin ainakin filosofiselta kannalta katsoen, automatisointia. Eihän juhla itsestään rullaa eteenpäin edes minuuttiaikataulutettuna, mutta ainakin ajatustyö on ulkoistettu menneelle minälle. Nyt vain seurataan suunnitelmaa, ja soveltamaan täytyy alkaa vasta, kun jotain odottamatonta tapahtuu.

Miksei tähän ole varauduttu?

No kun kaikkeen nyt ei vaan voi varautua. Riskejä voi minimoida ja yllätyksiä ennakoida, mutta odottamaton on odottamatonta. Jouluna glögiä juodessa sen nyt ei ole niin väliä. Järjestetyssä tilaisuudessa ihan eri tavalla. Aikataulutus ja kaavamaisuus kyllä helpottavat varautumista, kun todennäköisyydet kaikkein pienimmille odottamattomuuksille pienenevät.

Vaikka aikataulutus ei sinällään ehkä oikeasti olekaan aivan asioiden automatisointia, on vaikea keksiä mitä asioita kirjaimellinen automatisointi ei helpottaisi. Se on aika pitkälti koko ihmiskunnan teknologisen kehityksen kantava voima, saada ratkaisuja jotka auttavat asioiden tekemisessä mahdollisimman vähällä vaivalla, valvonnalla tai käsitöillä.

Nimeni on Glögi ja Tapanin tulette tuntemaan

Glögi ei kirjoita itseään, eikä blogi tule omin päin juoduksi. Eikä sitä kukaan tänne todellakaan olisi tapaninpäivänä plökimässä. Mutta jos tekee hiukan hommia ennakkoon ja automatisoi postauksen, voi esittää (samalla kun viettää rauhallista tapaninpäivää vailla huolta), että pisti edelliseen lauseeseen ihan vahingossa vääriä sanoja vääriin paikkoihin. Sillä tavalla hassusti. Koska kyllä se glögi nyt vaan muistuttaa blogia. Ja kytkennät voi tarkistaa savun hälvettyä sitten kun pyhät ovat ohi.

2020. Niin helppo kirjoittaa, että tulee melkein automatiikalla. Vielä. Sitten kun vuosilukua pitää alkaa pistämään papereihin ja taulukkoihin ihan oikeana vuosilukuna, menee varmasti helmikuulle ennen kuin sitä ei enää joudu korjaamaan, kun sormet laittavat automatiikalla vielä 2019 ennen kuin aivot ehtivät mukaan. Tarkemmin vuodesta tietää kun se alkaa. Nyt jo voisin kuvitella, että ainakin markkinoinnin automaatiosta pääsette lukemaan jossain vaiheessa.

Ketjuttuu tähän sillä tavalla kivasti.

Hiukan kuin loppiaiskinkku joulukinkkuun. Menee se syömäpuoli siinä vaiheessa jo aika – ja nyt kaikki yhdessä, kyllästymiseen asti – …

◊ ◊ ◊

Kirjoittaja Lauri Puiseva on Elidon markkinointiasiantuntija ja storyteller, jonka vapaa-aika kuluu myös tarinoita kertoillessa. Tällä hetkellä parasta tietotekniikassa on asioiden ajastaminen ennalta ja todennäköisesti tämän tekstin ilmestymishetkellä käynnissä on suuri Super Smash Bros -turnaus.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *