Kuulosti varmaan paperilla hyvältä

90-luku: paperiset manuaalit. Ensin paksut, sitten ohenivat sitä mukaa, kun laitteiden, ohjelmistojen ja muiden tuotteiden käyttäjäkokemus parani.
2000-luku: ohut pikastarttiohje paperisena, ja varsinainen manuaali cd-romilla.
2010-luku: paperinen lappu, jossa viesti, että ohuen pikastarttiohjeen voi ladata netistä, osoitteesta www-piste-niinedelleen.
2020-luku: ei vieläkään lentäviä autoja.

Tokihan kukaan ei tarvitse paperisia manuaaleja, koska kukaan ei tarvitse manuaaleja muutenkaan. Laitteet joko alkavat toimia kun niitä tarpeeksi mätkii, tai sitten ne voi heittää kaatopaikalle. Ohjelmistot eivät toimi kuitenkaan eikä niitä voi edes mätkiä. Ja jos joskus erehtyisikin lukemaan käsikirjaa tai ohjetta siinä toivossa, että siellä olisi ratkaisu senhetkiseen ongelmaan, hyvin nopeasti muistaisi, miksi ei. Googlesta löytää varmemmin.

Paitsi tietysti silloin kun ei löydä. Ja vaikka nyt puhutaankin manuaaleista, on kyse kaikenlaisesta paperimateriaalista.

Kirjasto repussa, Orionin olkapäällä

Olen nähnyt paperilla paperittomia toimistoja, joissa paperin kulutusta on toki vähennetty, mutta jossa paperittomuudella on lähinnä saavutettu askareiden kankeutta ilman, että todelliseen paperittomuuteen on päästy. Olen katsellet C-säteiden kimmeltävän pimeässä lähellä sitä pistettä, jossa ”paperilla paperittomia” aiheutti vähemmän naaman hieromista 🤦 kuin väen väkisin väännetty Blade Runner -viittaus tai vahingossa tullut allitteraatio. Olen toki nähnyt myös oikeasti paperittomia toimistoja, joissa homma on lisäksi saatu toimimaan. Jokainen tyylillään.

Sitten on toki myös niitä, joissa ei edes yritetä vähentää paperia. Niissä yleensä käy luontoa ja metsiä enemmän sääliksi sitä raukkaa, joka joskus joutuu haravoimaan läpi sen paperiarkiston, johon kukaan ei ole koskenut 30 vuoteen. Metri toisensa jälkeen…

Tokihan turhan paperitavaran tuhlaamisen väheneminen on pelkästään hyvä asia. Ja vaikka itse en osaakaan kirjojani lukea lukulaitteilta vaan haluan painetun pinkan reppuun ja kirjan olevan vielä luettavissa (vaikkakin vähän kärsineenä) sen jälkeen, kun se on pariin otteeseen kastunut ja kierinyt hiekassa, ovat lukulaitteet ja ekirjat sellaista parempaa kehitystä. Vaihtoehtoja väelle. Kirjoja ahmivalle ja paljon matkustavalle kirjaston kantaminen yhdessä lukulaitteessa voittaa varmasti satojen lehteiltävien kansitettujen sivujen nippujen ahtamisen reppuun. Luenhan minäkin suurimman osan kaikesta tekstistä ruudulta, suurin osa lukemastani tekstistä vain ei ole kirjoja.

Tekstinkäsittelyohjelma voittaa kirjoituskoneen, mutta mikään tekstinkäsittelyohjelman kommenttitoiminto ei voita printtinippua ja punakynää, kun pitää tehdä suuri määrä merkintöjä editoidessa ja oikolukiessa. Ehkä jollekin voittaa. Mistäs minä tietäisin.

Ja paperit, k’tos

Paperiselle kirjalle, lehdelle, esitteelle tai vaikkapa manuaalille eittämättä on paikkansa. Entä kun se jokin, minkä haluaisi tai tarvitsisi paperisena muutamana tai vaikkapa vain yhtenä kappaleena, onkin vain digitaalisena? Laitetaanko printteri louskuttamaan riisillinen skaalattuja yksipuolisia A4-sivuja ja laitetaan lopputulos kansioon? Parin sivun tulostamiseen tämä saattaa olla aivan validi ratkaisu (kansiota lukuunottamatta), mutta jos lopputuloksesta halutaan kestävämpi, edes hiukan siistimpi tai näyttävämpi ja vaikkapa kierreselkäinen, se voidaan tehdä modernissa painotalossa. Digipainon etuna on, ettei kappaleita todellakaan tarvitse olla montaa, vaan lopputuloksia voidaan tehdä vaikkapa vain yksi. Tai kymmenen. Tai kolme tuhatta, jos sille päälle sattuu. Ala- tai ylärajaa ei ole.

Ja kohta laitteita mätkimään voidaan laittaa ne, joilla on enemmän jaksamista.

Lopuksi vitsi, jonka kertojan on syytä painua tuulikaappiin häpeämään tai takaisin 90-luvulle, kumpi nyt onkaan lähempänä:

”Oli pakko maksaa sähköpostilla tullut lasku, kun ei siitä ollut edes takansytykkeeksi.”

Joo joo, olen jo matkalla.

◊ ◊ ◊

Kirjoittaja Lauri Puiseva on Elidon markkinointiasiantuntija ja storyteller, jonka vapaa-aika kuluu myös tarinoita kertoillessa. On melko varmaa, että jupinaa 2000-luvulle luvattujen lentävien autojen puutteesta kuullaan jatkossakin.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *